Sisällöntuotto: Mikä yritykseni seuraajia kiinnostaa?

Tänään aloitin työpäiväni viestitellen tuoreen asiakkaani kanssa ja keskustellen sisällöntuotosta. Heti ensimmäinen kysymys oli sama kuin useinkin pienillä yrittäjillä. Hän totesi jotakuinkin näin:

”Mutta kun en tiedä mitä sisältöä tuottaisin, sama arki se meillä pyörii samana viikosta toiseen. Mitä sinne someen sitten pitäisi tuutata, että se kiinnostaa?”

Faktahan on se, ettei varmuudella voi tietää mikä omia seuraajia kiinnostaa ennen kuin kokeilee. Tämän jälkeen analytiikka tarjoaa meille hyvää tietoa esimerkiksi siitä, miten toiminta Instagramissa on herättänyt kiinnostusta tai kuinka Facebookissa postaus on lähtenyt leviämään. Mutta entä jos ei ole vielä tuottanut minkäänlaista sisältöä ja haluaisi aloittaa tyhjältä pöydältä? Minkälaisista asioista voisi aloittaa? Tämä olkoon pieni oppaasi somen salojen selvittämiseen.

MUUTAMA VINKKI VIESTINTÄÄN SOMESSA:

 

  • Palvelut esille. Mitä kaikkea yrityksesi tarjoaa? Oletko koskaan avannut esimerkiksi videoilla, mitä palveluita tuotat tai mitä tuotetta myyt? Näkyykö hinta selkeästi ja se, mitä sillä hinnalla saa? Joskus videosisältö toimii paremmin kuin kuvat. Kokeile kumpaakin tapaa kertoa ja tutki analytiikasta miten viestintä on toiminut.

 

  • Kuka tarjoaa palveluita, sinä vai joukko osaajia? Ei ole aivan sama keneltä palvelunsa ostaa, somen kautta on helppoa tuoda kasvot yrityksen takaa esille ja kertoa sinusta yrittäjänä tai osaajista ympärilläsi. Somessa samaistuttavuus pysäyttää katsomaan tarkemmin, pelkkä tuotekuva ei välttämättä niinkään.

 

  • Oletko käynyt läpi kohderyhmäsi, minkälaista asiakasta tavoittelet? Suuri vaikutus sisällön tuottamiseen on sillä, minkälainen on kohderyhmäsi. Viestiäsi on huomattavasti helpompi tarkentaa, kun tiedät kenelle sisältöäsi tuotat. On äärettömän vaikea saada viestiä läpi jokaiselle, eikä se oikeastaan ole edes mahdollista. Kohdentamalla viestiäsi oikeaan suuntaan saat varmuudella ne oikeat seuraajat sisältösi pariin.

 

  • Miten erotut muista kilpailijoistasi? Monipuolinen sisältö on varmasti tärkeintä, mutta olisiko jotain sellaista, mitä voisit lähteä nostamaan esille? Sijainti, laatu, hinta, mitä tahansa mieleesi nousee. Älä kuitenkaan lähde polkemaan kilpailijoitasi alas, vaan nosta esiin omat vahvuutesi. Kerro innostuneena niistä asioista, jotka tekevät omasta mielestäsi yrityksestäsi sen parhaan paikan ostaa. Jos tuntuu hankalalta keksiä näitä asioita, aina voi tehdä kyselyn myös asiakkaiden suuntaan. Kysy suoraan, mikä heidät sain valitsemaan tuotteen tai palvelusi ja viesti tästä somessa. Avaa muille sitä, minkä jo muut ovat todenneet sinun palvelussasi ostamisen arvoiseksi.

 

  • Vinkit ja apu. Onko sinulla jakaa jonkinlaisia vinkkejä seuraajallesi omasta erityisalastasi? Yksi parhaista keinoista sitouttaa seuraaja, on tuottaa hyödyllistä sisältöä jolla inspiroit ja autat seuraajaa hänen omassa arjessaan. Kun autat seuraajaasi jo ennen kuin hän on tuhlannut sinuun euroakaan, madaltuu kynnys ostaa palveluasi. Luottamussuhde osaamiseesi on muodostettu jo ennen ostopäätöstä.

 

  • Tunteiden herättäminen. Huumori on vaikea laji, mutta se kerää usein helposti seuraajia somessa. Jos saat seuraajasi tunteet herämään ja jopa nauramaan, painaa hän helposti seuraa nappia ja jää odottamaan uutta sisältöä. Myös muunlainen tunteita herättävä sisältö toimii, voit miettiä omaa tyyliäsi viestiä. Älä kuitenkaan lähde kopioimaan muilta sisältöä tai sanoja, vaan tee kaikki omalla tyylilläsi. Aitous viestinnässä toimii parhaiten.

 

PELKKÄ SEURAAJAMÄÄRÄ EI KERRO KAIKKEA

Useimmiten seuraajaa kiinnostaa juuri ne asiat, jotka me yrittäjät näemme epäkiinnostavina. Olemme tehneet tiettyjä asioita liian kauan tai arkemme tuntuu itsellemme tavalliselta, joten helposti sokeudumme omalle tekemisellemme niin että tuntuu vaikealta viestiä siitä eteenpäin. Viestiminen kuitenkin helpottuu sinulle suuresti, kun lähdet tarkkailemaan kohderyhmäästi tarkemmin ja kuuntelet yleisöäsi aktiivisesti. Kysele, kuuntele, analysoi. Aivan kuin kuuntelisit ystävää, kuuntele asiakkaitasi. He kyllä kertovat minkälainen sisältö kiinnostaa, jos eivät muuten niin joko laskevina seuraajamäärinä tai nousevina sellaisina. 😉

Muistathan myös sen, että pelkkä seuraajamäärä ei kerro mitään näkyvyydestäsi somessa, vaan tärkeintä on saada juuri ne oikeat silmäparit sisältösi pariin. Yksi ostava asiakas on tärkeämpi kuin tuhat sisältösi kylmän viileästi ohittavaa seuraajaa.

Keskustelen usein asiakkaideni tästä samasta aiheesta, mutta usein jo lyhyellä harjoittelulla tekeminen helpottuu. Yksi ratkaisu on tottakai ulkoistaa tekeminen ammattilaiselle (kuten minulle, heh), mutta pienyrittäjänä tähän ei aina ole rahallisesti mahdollisuutta ja lisäksi uskon vakaasti siihen, että itse tekemällä viesti on kaikista aidoin. Tästä syystä mielelläni opastan näissä asioissa myös täällä blogissani ja asiakkaitani valmennuksen muodossa, jotta pienyrittäjänä saisit tekemiseen nostetta. Pitää vain osata ottaa päähän lasit asiakkaan näkökulmasta katsoen tai miettiä minkälaista sisältöä potentiaalinen työtekijä haluaisi somessa sinusta/teistä seurata.

Siinä vinkit tähän alkuviikkoon. Mukavaa jos eksyit blogini pariin, inspiroivaa työviikkoa sinulle!

Marissa

 

Täydellinen työnantaja ja työpaikka sanoiksi kuvattuna

EI YHTÄ KAIKILLE TÄYDELLISTÄ TYÖPAIKKAA

Rehellisyyden nimissä heti alkuun totean, että mikään työpaikka tai työnantaja ei ole täydellinen. Ei ainakaan kaikille, eikä kaikkien silmissä. Meistä jokainen odottaa työnantajaltaan erilaisia asioita ja koska meitä ohjaa työssä myös hyvin erilaiset motiivit, katsotaan me asioita eri silmin. Joku esimerkiksi arvottaa hyvän palkan ykköseksi, toinen taas laittaa listallaan ensimmäiseksi yrityksen eettisyyden. Jokaisella omat tunteet ja ajatukset. Niin ja toisaalta myös kemiat vaikuttavat hurjan paljon siihen, miten me tullaan töissä ihmisten kanssa juttuun. Sulle esimies voi esimerkiksi olla aivan sukka, kun taas joku toinen ylistää hänet maasta taivaaseen. Sellaista se on. Kaikille ei sovi kaikki.

On tottakai olemassa paljon sellaisia työpaikkoja, joissa ihmisillä on ainakin suurimmalla osalla sellainen olo, että työnantaja toimii työntekijää kunnioittaen ja ihmisillä on työssään hyvä ja motivoitunut olo. Sehän se kai sitäpaitsi sanana ehkä onkin tärkein jokaisessa suhteessa, myös työssä. Kunnioitus. Se, että yritys on saanut meille aikaan olon, että meitä kunnioitetaan. Että olemme tärkeä osa yrityksen toimintaa.

Näissäkin hyvissä työpaikoissa on mahdollista jokaisen pettyä, sillä jo yksi virheellinen rekrytointi voi vaikuttaa suuresti yksilön tai kokonaisen tiimin tunteeseen omassa työssään. Jos esimerkiksi tiimiin palkataan uusi ihminen, joka on hyvä työssään, mutta jolla ei ole mitään kykyä toimia tiimissä, ollaan nopeasti umpikujassa. Syntyy ristiriitaa ja ellei esimies/johto toimi puuttuakseen tähän, käy nopeasti ovi. Aivan sama siis kuinka vastuullisesti yritys muuten toimii, mutta jos yksi ihminen ei kunnioita muun yrityksen toimintaa tai muita ihmisiä, muuttuu tunnelma nopeasti. Työnantaja on kaukana täydellisestä, vaikka se sitä olisi ollut aiemmin ja olisi edelleen joillekin ihmisistä. Kaikki yrityksissä lähtee omistajista ja siitä miten halutaan ihmisiä johtaa. On turha syytellä sormella huonosti suoriutuvia työntekijöitä, jos ei johto tue työntekoa ja pesee kätensä kaikista vastuista.

Uskon, että meillä kaikilla on pääpiirteittäin paljon samoja ajatuksia täydellistä työnantajaa kohtaan ja sain huomata ajatukseni todeksi kun haastattelin aiheesta ystäviäni. Sainkin useita inspiroivia vastauksia siihen, miten ja minkälaisena he näkevät täydellisen työnantajan. Tässä nämä vastaukset luettavaksi myös teille, toivottavasti inspiroidutte ajatuksista yhtä paljon kuin minä.

Haastateltavat toimivat lähes jokainen eri alalla ja ovat 25-35 vuotiaita naisia ja miehiä. Vastauksia on paljon, joten ota hyvä asento ja keskity lukemaan. Paljon hyvää asiaa tiedossa!

TÄYDELLINEN TYÖNANTAJA ON…

”Itselleni täydellinen työnantaja antaa joustoa arkeen, lasten kanssa se on tärkeää. Tahdon myös voida puhua avoimesti asioista ja kokea, että työssä saa nauraa ja hassutella. En ole jakkupukutyyppiä,  mutta osa meistä on ja se on fine. Ajattelen ehkä täydellisen työnantajan korostavan mun hyviä puoliani ja arvostavan mua just itsenäni. Meillä se onneksi on juuri näin, edellisessä työssäni ei ollut. Siellä olin kuin lasin sisällä olisi seissyt, tuntui että jos astun ulos niin lasi menee rikki ja samalla koko yritys. Uskon monen ajatelleen näin. Myös asiakkaiden.”

Henkilöstöä rekrytoidessa ajatellaan tiimiä, ei pelkkää osaamistarvetta. Toisin sanoen, osaamisen lisäksi huomioidaan myös hakijan persoonan istuvuus muuhun henkilöstöön. Ryhmäyttämistä ei jätetä työntekijöiden harteille, vaan myös työnantaja tekee oman osansa (esim. järjestää hauskoja tapahtumia työntekijöille: luontoretket, illanvietot tms.) Hyvät tyypit huomataan, heille tarjotaan mahdollisuuksia. Työntekijöitä kiitetään myös pienissä asioissa, ei ainoastaan kun päästään tavoitteisiin tms. Ja tarkoitan nyt sanallista kiitosta. Rahallista kiitosta arvostan toki myös mutta se edellyttää sitten tavoitteisiin pääsemistä. Ajatuksena, että yrityksen voitosta hyötyvät kaikki. Työpaikkaedut on musta kans tärkeitä! Matkasetelit, kulttuurisetelit, liikuntasetelit. Mut sit jos löytyis joku semmonen poikkeuksellinen etu, jota ei olis muilla. En kyl tiiä mikä se olisJoustavuus. Esim. Opintovapaan ja raskauden myötä. Välittäminen. Esim. Meidän toimari soitti mulle kesällä Jorviin kun vauvauutisia ei ollu viel tullu. Koulutusmahdollisuuksien tarjoaminen: pidetään työntekijät ajan ja alan hermolla.”

Se palkka ei siis kerro kaikkea, vaan arvotan suuremmaksi sen tunteen, jonka työnantaja saa mulle aikaan.

”Täydellinen työntaja ei kohtele kuin olisin vain resurssi, joka tekee mitä käsketään ja puhuu vain kun saa luvan. Sanoisin lyhyesti kuvailtuna, että täydellinen työpaikka on mulle itselleni sellainen, joka maksaa hyvää palkkaa tehdystä työstä, mutta osaa myös sanoa ääneen kiitoksen hyvästä työstä. Se palkka ei siis kerro kaikkea, vaan arvotan suuremmaksi sen tunteen, jonka työnantaja saa mulle aikaan. Tiedän tekeväni isoja summia tulosta yritykselle jossa olen ja teen sen mielelläni, koska mua arvostetaan. Samaa en voi sanoa kilpailevien yrityksen leivissä toimivista kollegoista ja olen kuullut kauhutarinoita siitä, miten ihmisiä pidetään kuin sikoja karsinassa ja luullaan, että kova palkka on riittävä korvaus kaikkeen. Ei se ole. Ihmiset eivät ole onnellisia ja se näkyy myös työssä.”

Näkee työntekijät yksilöinä ja antaa heidän hyödyntää omia vahvuuksiaan työssä. Ymmärtää työntekijät ihmisinä, joilla on muutakin elämää kuin työ. Eli työnantaja on joustava, ymmärtävä ja inhimillinen. Panostaa työhyvinvointiin. On tasa-arvonen; palkka-asioissa, lomien suhteen, työmäärän ja vaatimusten suhteen jne. Panostaa hyvään esimiestyöhön. Panostaa henkilöstön osaamisen kehittämiseen (esim. lisäkoulutuksen). Luottaa työntekijöihinsä ja on myös itse luotettava.”

”Täydellinen työnantaja on joustava, kannustava, antaa vastuuta ja huomioi jokaisen työntekijän yksilönä. Hänellä pitää myös olla aikaa alaisilleen ja kuunnella heitä esim. mikäli joku työntekijöistä sanoo että joku asia työpaikalla ei toimi, se korjataan hyväksi. Tää nyt lähinnä kuvasi meillä pomoa, muut meillä hän vastaa siitä miallinen työpaikka meillä on”

-> Välihuomiona tähän edelliseen, että juuri näin se menee. Jokainen esimies/pomo luo tunnelman tiimilleen siitä, minkälainen koko yritys on. Yrityksen johto voi luoda vaikka minkälaisia mielikuvia tai ajatuksia siitä miten yritys toimii, mutta jos tämä ei näy käytännössä ihmisille omassa työssään, ovat sanat pelkkää helinää tyhjässä huoneessa.

Täydellinen työnantaja luo jo omalla olemuksellaan ja esimerkillään työyhteisöönsä sallivan ja kannustavan hengen, jonka hän haluaa jalkauttaa aidosti työntekijöidensä keskuuteen ja sitouttaa heidät kyseenlaiseen kulttuuriin.

Täydellinen työnantaja on avoin, reilu ja rehti jokaista työntekijäänsä kohtaan. Hän vaatii muilta, mutta itseltään vielä aavistuksen verran enemmän. Hän kohtelee työntekijöitään tasavertaisesti: ei suosi yhtä ja väheksy toista. Jokaisen osaamista ja työpanosta arvostetaan: kehutaan kun siihen on aihetta ja haastavatkin asiat nostetaan keskusteluun mahdollisimman avoimessa ilmapiirissä. Täydellinen työnantaja luo jo omalla olemuksellaan ja esimerkillään työyhteisöönsä sallivan ja kannustavan hengen, jonka hän haluaa jalkauttaa aidosti työntekijöidensä keskuuteen ja sitouttaa heidät kyseenlaiseen kulttuuriin.

Täydellinen työnantaja pysyy lestissään, mikä lisää hänen uskottavuuttaan. Hän ei voi puhua yhtä ja tehdä toista, vaan valitun linjan on pysyttävä ja kestettävä päivänvaloa joka suuntaan. Työnantajan jatkuva itsensä ja työyhteisön kehittäminen on ilman muuta suotavaa ja tarkoituksenmukaistakin, mutta valitut linjat on osattava perustella. Oman edun tavoittelun sijaan keskiössä on oltava koko työyhteisön etu. Sitä ei ainoastaan tehdä tiettäväksi työntekijöille, vaan tavoitteena on saada heidät tuntemaan samoin ja sitä kautta ponnistelemaan yhteisten suuntaviivojen mukaisesti. Avainasemassa on työntekijöiden osallistaminen, joka ei kuitenkaan saa viedä leijonanosaa heidän ydintehtäviensä suorittamisesta tai tarkoittaa työnantajan vastuun pakoilua verhottuna hyvän asian nimeen.

Täydellinen työnantaja kykenee tekemään myös vaikeita, eikä aina kaikkia miellyttäviä ratkaisuita. Hänellä on kuitenkin taito perustella päätöksensä, eikä hän tee niitä koskaan ketään alistaakseen. Täydellinen työnantaja on vuorovaikuttaja, joka osaa lukea ihmisiä ja antaa palautetta sekä jakaa tietoa kullekin työntekijälleen sopivalla tavalla. Hänellä on silmää nähdä esimerkiksi se, kuka työntekijä nojaa teorioihin ja kuka tarvitsee mahdollisimman paljon konkretiaa asioita ymmärtääkseen ja niitä aidosti omaan työhönsä viedäkseen.

Täydellinen työnantaja on esimies, ei pomottaja. Tasavertainen, mutta oman roolinsa tunteva ja siitä vastuun kantava. Auktoriteetti, mutta ei yksinvaltias. Lempeä, mutta ei päähänsilittelijä. Täydellinen työnantaja ei ole työntekijöitään parempi, vaan heidän kanssaan parhaan mahdollisen työyhteisön luoja.”

”Kun mietin ns. Unelmien työpaikkaa, ekaksi tulee mieleen että tehtävän on oltava mielekästä ja sellaista missä voi kehittyä. Työnympäristön on oltava kannustava, avoin ja reilu. Niin tehtävän mielekkyys kuin työnympäristö ovat yhtä tärkeitä sillä musta ei voi viihtyä töissä ilman toista niistä. 

Panostetaan työhyvinvointiin (happy employees, happy customers! Uskon tähän ihan täysillä)

Sitten mikä tekee hyvän työnantajan. Se että työstä annetaan totuudenmukainen kuva kun siinä aloittaa/hakee. Panostetaan työhyvinvointiin (happy employees, happy customers! Uskon tähän ihan täysillä) Halutaan että työntekijät kehittyy ja oppii, kerryttää osaamista ja uralla kehittyminen nähdään positiivisena ja suotavana asiana johon kannustetaan. Luodaan turvallinen työympäristö jossa olisi helppoa kertoa epäkohdista + epäkohdat otetaan tosissaan ja niille tehdään jotakin. Työntekijät on samanarvoisia ja yhtä tärkeitä. Toivoisin myös että ihmisjyrät ei etenis uralla ihan vaan koska ne osaa ja kehtaa koska ne jyrää. Esim meillä kuulee aina välil sellasta. Varmaan monessakin paikassa. Hyvä työnantaja kammoksuu jos työntekijät vaihtuu tiuhaan vaan tavoittelee pitkäaikaisia työsuhteita. Hyvä työnantaja myös arvostaa aidosti työntekijöitä, niiden työpanosta ja palkitsee sen mukaisesti. Töissä saa olla tervettä kilpailua mutta ei kyynärpäätaktiikkaa. Pitää puhaltaa yhteen hiileen ja osata nostaa muita ylöspäin. En osaa ehkä selittää mitä tällä tarkoitan mutta lähinnä siten että ei nähdä just muita uhkana vaan osataan ihailla muiden onnistumisia ja ei kadehdita vaan motivoiduttais muiden onnistumisista.”

Avoimuus, ei lakaista epäkohtia maton alle muttei lietsotakaan ihmisten välisiä ristiriitoja ja erimielisyyksiä tai katsota hyvällä selän takana pahaa puhumisen kulttuuria Palkataan fiksuja ja motivoituneita, mutta jalat maassa olevia, toisia auttamaan valmiita olevia tyyppejä (en muuten muista että multa ois koskaan kysytty työhaastattelussa esim kuinka suhtaudun jos multa kysytään apua) Palkkaus vastaa työntekijöiden osaamista ja potentiaalia ja ei yritetä vain saada työntekijöitä niin halvalla kuin mahdollista. Kehitysmahdollisuudet avoinna ja urapoluista keskustellaan, ja otetaan myös nuorten ja nälkäisten työntekijöiden ambitiot vakavasti. Konkreettisia näkymiä tulevaisuuden mahdollisuuksista.”

Niin hienoja vastauksia kaikilta, saatiin samalla myös paljon aineistoa keskusteluihin jatkossa. Moni myös kiitti kysymyksestä, se oli kuulema saanut pohtimaan aihetta laajemmin. Eräs ystäväni kertoi, että oli myös saanut kimmokkeen puhua muutamasta kehityskohdasta työssään, jotta hän kokisi oman työpaikkansa entistä paremmaksi. Hyvä näin, sillä useinhan tilanne voi myös olla se, että yrityksessä ei olla edes tietoisia havaitsemistasi kehityskohdista, ellei niitä sanota ääneen. Kommunikoinnille ja avoimuudelle siis täältä ainakin erittäin paljon ääniä. Keskustele, kysy ja ehdota. Siitä se lähtee.

Kiitos kaikille ystävilleni, kun halusitte osallistua aiheeseen. Upeita vastauksia!

2019-09-15 09.38.18

Mitä tulee itseeni, kuvailisin itselleni täydellistä työnantajaa seuraavasti:

Täydellinen työnantaja on reilu, rehellinen ja avoin. Yritys ottaa huomioon jokaisen yksilönä ja tukee avoimuutta yrityksen kulttuurissa ja kannustaa keskusteluun myös epäkohdista. Puhumista ääneen ja rehellisesti ei pelätä, vaan asiat käydään läpi ja etsitään yhdessä keinoja kehittää työarkea. Yritys on rekrytoinneissaan tarkka ja osallistaa tiimin jäseniä uusien ihmisten valinnoissa. Pyrkii valitsemaan joukkoon mukaan sellaiset ihmiset, jotka parhaiten pelaavat yhdessä. Ei hae samankaltaisuutta, vaan tukee erilaisten ihmisten toimintaa yhdessä. Yritys myös tukee osaamisen kehittämistä, laittaa mielellään euroja ihmisiin ja sitä kautta yrityksen menestykseen.

Ei odota virheettömyyttä työntekijöiltään, hyväksyy mokat itseltään sekä muilta.

Täydellinen työnantaja toimii, jos huomaa epäkohtia tai huonosti kohtelua kenenkään suunnalta. Yritys ei hyväksy toisten haukkumista, lyttäämistä tai varsinkaan kiusaamista. Yritys kehuu, kiittää ja antaa palautetta. Täydellinen työnantaja johtaa tyylillä, jossa kaikille mahdollistetaan menestys, tasapuolisesti. Antaa vapauksia ja samalla vastuuta. Luottaa ja on luotettava. Yritys seisoo tekojensa takana, myöntää virheet jos sellaisia tekevät. Ei odota virheettömyyttä työntekijöiltään, hyväksyy mokat itseltään sekä muilta. Täydellinen työnantaja toimii moraalisesti oikein, eikä tee vääriä valintoja vain euron kuvat silmissä. Työnantaja on salliva ja sallii myös muilta. Ymmärtää ja kommunikoi ymmärrettävästi.

No, siinähän sitä listaa jo oli. Ja haluan vielä korostaa, että mikään työpaikka ei varmasti ole täydellinen, mutta hyvä suunta on jo se, jos ollaan valmiita kehittymään. Työntekijöitä pitäisi aina kuunnella ja suunnata yhdessä kohti selkeää maalia. Tämä kaikki mahdollistuu vain avoimella keskustelulla ja sillä, että tehdään yhdessä, ei vain yksilön etua tavoitellen.

Sellaisia ajatuksia tälle sunnuntaille, voi miten hyvä mieli on tullut näitä asioita kootessa. On myös ilo sanoa, että itse on kohdannut elämänsä aikana niin monta hyvää työnantajaa ja on saanut ihan oikeasti kokea miltä se tuntuu, kun työnantaja kohtelee hyvin ja haluaa saada työntekijänsä menestymään yhdessä yrityksen kanssa. Näin ei ole jokaisella, ei todellakaan, ja siksi halusin tästä aiheesta kirjoittaa. Jotta heräisi ajatuksia ja jokainen ymmärtäisi, että on myös vaihtoehtona vaihtaa suuntaa, jos ei koe tulleensa arvostetuksi omassa työssään. Sitä ennen on tottakai myös puhuttava epäkohdista ja pyrittävä saamaan muutosta aikaan, sillä ilman keskustelua ei varmasti tapahdu mitään.

Jos sinä koet huonoa kohtelua työssäsi tai jokin asia ei toimi, puhu siitä ääneen. Sitä välttämättä ole huomannut kukaan muu tai ei ainakaan ne oikeat ihmiset. Ääneen puhuminen on aina tärkeintä ja se, että uskaltaa myös nostaa epäkohdat esille. Sillä vaikka muilla olisi työssään hyvä olla, se ei tarkoita että sulla olisi. Me ollaan kaikki yksilöinä erilaisia ja odotetaan työelämältä erilaisia asioita. Ja se on ok.

Kiitos kun luit tekstini. Toivottavasti inspiroiduit ja tahdot olla kanssani kehittämässä työelämästä parempaa tänään kuin se oli eilen. 

Paremman työelämän puolesta. 

Marissa

Onnistuneempi uudessa työssä aloittaminen

Huomenta uuteen viikkoon! Onko siellä joku, joka olisi lähiaikoina aloittamassa uudessa työssä? Kesällä kirjoitin vinkkejä työnhakuun kesällä, myöhemmin perehdytyksistä ja nyt haluaisin jakaa ajatuksiani siitä minkälaisia asioita työntekijän itsensä olisi hyvä ottaa huomioon, kun aloittaa uudessa työssä. Työnantajalla on mielestäni kaikista suurin vastuu siitä miten me päästään sisälle uuteen yritykseen, mutta niin on myös kaikilla meillä itsellämme. Kukaan muu ei voi toimia meidän itsemme puolesta ja olisikin tärkeää omilla toimillaan näyttää, että on aktiivinen ja valmis ottamaan homman haltuun heti ensimmäisestä päivästä alkaen.

Tässä muistilista sinulle, joka aloitat uudessa työssä:

1. Ole kiinnostunut uusia ihmisiä kohtaan, keskustele ja kysy. Ensimmäisinä päivinä luodaan mielikuva muille sinusta ihmisenä ja osaajana. Myöhemmin tätä mielikuvaa voi olla vaikeaa enää muokata, joten ole avoin ihmisiä kohtaan ja pyri kaiken jännityksenkin ohella tutustumaan muihin. Jokaiselle varmasti löytyy ne parhaat tavat tutustua, ei tarvitse olla suuna päänä keskustelemassa jokaisen kanssa, mutta olisi hyvä ottaa edes jonkinlainen kontakti ihmisiin. Jollekkin on helppoa puhua kaikille (tai ainakin se voi ulospäin näyttää siltä), mutta jollekkin toiselle voisi sopia tutustuminen ihmisiin vaikkapa kahden kesken lounaalla. Tavalla ei väliä, kunhan ottaa jollain tapaa kontaktin. Sitä paremmin me nimittäin teemme työmme, mitä paremmin tunnemme osaajat ympärillämme.

2. Jos joku asia tuntuu epäselvältä tai perehdytystä ei vaikkapa ole tarpeeksi, sano siitä ääneen. Usein me vanhat työntekijät emme huomaa sitä miten joku asia toimii ja olemme voineet sokeutua omalle tekemiselle täysin. Uusilta tekijöiltä saa kuulla aina raikkaita ajatuksia ja olisi hyvä, jos uskaltaisit avata suusi ja olla avoin. Älä kuitenkaan kritisoi ikävään sävyyn asioita, vaan valikoi sanasi tarkasti ja toisen työtä kunnioittaen. Joku voi helposti loukkaantua siitä, että hänen työtään arvostellaan ja sulkee sinulle ovensa heti alussa.

3. Kysy, kysy, kysy. Tämä on kaikista tärkein osa listaani. Ihan alusta saakka on hyvä kysyä mahdollisimman paljon, osoittaa oma kiinnostuksensa niin ihmisiä kuin työtä kohtaan. Se antaa vahvan kuvan siitä, että olet kiinnostunut ja tahdot heti päästä perille asioista. Aktiivisuus aina palkitaan.

4. Älä usko kaikkea mitä sanotaan. Tulet tutustumaan moniin uusiin ihmisiin uudessa työssäsi, ota heidät kaikki vastaan avoimin silmin. Lähes jokaiselta työpaikalta löytyy (valitettavasti) se ikävä läyhäjengi, joka osaa puhua ihmisistä pahaa ja yrittää mustamaalata toiset osaajat. Jokaisella juorukellolla on tähän varmasti omat motiivinsa, mutta ei mennä nyt tässä kirjoituksessa niihin. Älä sinä mene kuitenkaan näihin keskuteluihin mukaan, vaan anna jokaiselle uudelle työkaverilla mahdollisuus itse luoda sinulle kuva itsestään ja osaamisestaan. He ovat sen ansainneet.

5. Ole itsellesi rehellinen, jos työ ei olekaan sitä mitä luvattiin. Jos huomaat heti alussa, että homma ei pelaa ja yritys tai työ ei olekaan sitä mitä luvattiin, puhu siitä avoimesti. Kerro minkälaisia havaintoja olet tehnyt ja kysy voisiko niille mahdollisesti tehdä jotain. Jos epäkohtiin ei puututa ja tilanne on toinen mitä luvattu, on myös joskus järkevää vaihtaa heti suuntaa. On nimittäin huomattavasti helpompaa lähteä huonosta työstä heti kuin että tekisi sen vuoden päästä.

Alku uudessa työssä voi jännittää, mutta ehkä oloa voi helpottaa tieto siitä, että näin se on lähes jokaisella. Aivan sama kuinka kokenut ihminen on ja kuinka osaava työssään, on uusi aina uutta. Joku jännittää tutustumista uusiin ihmisiin, joku odottaa tuskastuneena uusia järjestelmiä joita pitäisi osata pian käyttää. Joskus saattaa jopa jännittää niin paljon, että helppokin asia tuntuu vaikealta. Muistan kuinka aikoinaan kollegani kertoi, että hän unohti kerran uudessa työssä sen miten keitetään kahvia. Heh, näinkin tavallinen asia voi tuntua paineen alla mahdottomalta. 🙂

Suurimmalle osalle meistä työ on tärkeä asia ja kun astuu täysin uuteen tilanteeseen uusien ihmisten eteen pällisteltäväksi, voi jännitystä herätä esiin ihan kaikilla. Annetaan siis ihan jokaiselle meistä ymmärrys uutena tyyppinä talossa, ja samalla myös itsellemme aloittajina. Kyllä se siitä taas alkaa sujua.

Jos pitäisi jotenkin tiivistää tämä aihe, niin mielestäni tärkeintä olisi uudessa työssä olla avoin tutustumaan ihmisiin, kysellä aktiivisesti ja yrittää löytää mahdollisimman paljon kontakteja. Yhdessä me olemme työssä aina enemmän ja vaikka kuinka jännittäisi, on hyvä tehdä yhdessä töitä muiden kanssa ja sitä kautta saada parempi ja helpompi olo uudessa työssä. Aina tällaisissa tilanteissa se oma työ ei riitä ja muut eivät ole valmiita ottamaan uutta ihmistä suurella sylillä vastaan, mutta se ei ole sitten sinun vikasi. Ainakin olet yrittänyt parhaasi, jotta pääsisit heti peliin mukaan.

Tsemppiä jokaiselle uudessa työssä aloittavalle ja hei, kertokaa ihmeessä jos unohdin tältä listalta jonkun tärkeän kohdan. Mitä sinun mielestäsi on tärkeää pitää mielessä uutta työtä aloittaessa?

Paremman työelämän puolesta

-Marissa

Perehdytys uuteen työhön ja ensimmäisen päivän suuret odotukset

Kirjoitin muutama viikko sitten vinkkejä työnhakuun kesällä ja sain aiheesta valtavan määrän viestejä. Moni kiitti aiheesta ja sain samalla kuulla paljon hyviä kokemuksia työnhausta kesällä. Yksi viesteistä sai minut todella iloiseksi, tai oikeastaan kaksi viestiä samalta henkilöltä. Seuraajani oli (inspiroituneena kirjoituksestani) pistänyt heinäkuussa hakemuksen pitkään ihailemaansa firmaan (jes!) ja saanut kutsun haastatteluun. Kiitti minua siitä, että sain hänet ryhtymään johonkin, mihin ei välttämättä olisi pystynyt ilman pientä töytäisyä oikeaan suuntaan. Toinen viesti samalta henkilöltä tuli viikko sitten, kun hän kertoi saaneena uuden työn. Lähetin heti suuret onnittelut ja bongasin kasvoiltani ylpeän hymyn. Sitä iloa on vaikea kuvailla, jonka tämä onnistuminen sai aikaan. Iloa toisen menetyksen puolesta ja samalla siitä, että olin päässyt osallistumaan tähän onnistumiseen. Parasta. Niin parasta.

ian-schneider-TamMbr4okv4-unsplash

Tästä aiheesta sopivasti voidaankin siirtyä seuraavaan, eli siihen mitä luultavasti (ainakin toivottavasti) tälläkin henkilöllä on nyt elokuussa edessään, nimittäin perehdytys ja uuteen työhön kotoutuminen. Lähipäivinä hän luultavasti pohtii jännittyneenä tulevaa ja sitä miten uusi työ lähtee käyntiin. Hän saattaa pohtia miten tulee istumaan mukaan porukkaan, miten hän viihtyy työssään ja millainen on perehdytys. Vai onko sellaista ollenkaan?

Kun työntekijä kokee olevansa tervetullut ja pystyy heti ryhtyä työhön hyvillä opeilla, on hän varmasti tuottavampi. Samalla viihtyy työssään varmasti pidempään.

Aina kunnollista perehdytystä ei ole ja uusi työntekijä jätetään selviämään yksin. Kun näitä tarinoita kuulee, herää suuri harmi siitä miten vähän ollaan valmiita panostamaan uuteen työntekijään. Kun työntekijä kokee olevansa tervetullut ja saa kunnollisen perehdytyksen, on hän varmasti tuottavampi jo alusta alkaen. Samalla viihtyy työssään varmasti pidempään.

On kallista rekrytoida jatkuvasti uutta porukkaa, joten toivoisin että perehdytyksen merkitys ja siihen käytetyn ajan arvo todella ymmärrettäisiin ihan jokaisessa yrityksessä. Tästä syystä tahdonkin teille jutella perehdytyksistä ja nostaa esille ajatuksiani siitä, miten

a) uuden työntekijän saisi kokemaan itsensä tervetulleeksi uuteen työhön

b) hän pääsisi mahdollisimman nopeasti vauhtiin uusissa tehtävissään luottavaisin mielin

Olen tehnyt perehdytykseen liittyvien asioiden parissa pitkään töitä ja ollut kehittämässä perehdytysprosesseja jo useamman vuoden ajan. Olen kuullut kaikenlaisia kauhutarinoita siitä miten pieleen voi kaikki aloittaessa mennä ja olen joskus itsekin ollut aloittamassa uudessa työssä niin, ettei kukaan ole tiennyt kuka olen ja mitä minun pitäisi tehdä. Olen toisaalta myös aloittanut työssä, jossa minut on otettu vastaan huolehtien jo ennen ensimmäistä päivää ja olen kokenut oloni tervetulleeksi alusta saakka. Perehdytys onkin aiheena itselleni todella tärkeä, sillä uskon ensimmäisillä päivillä olevan kaikista suurin merkitys siihen kuinka kauan työntekijä tulee viihtymään uudessa työssään. Ensivaikutelma on aina tärkein.

priscilla-du-preez-nF8xhLMmg0c-unsplash

PEREHDYTYS UUTEEN TYÖHÖN

Tässä seitsemän kohdan listani perehdytykseen, samalla pikakelaus aiheesta. Jokaisesta kohdasta voisi kirjoittaa laajemminkin, mutta mennään lyhyellä versiolla tällä kertaa.

1.Kaikki alkaa siitä, kun työntekijä on päättänyt ottaa työpaikan vastaan

Oikeastaan jo haastattelussa opitaan tulevasta työstä paljon, mutta lähdetään liikkeelle siitä, kun työ on alkamassa. Ihanteellisessa tilanteessa aloittavalla työntekijällä on mahdollisuus tavata tulevat tiimiläisensä/esimiehensä jo ennen työn aloitusta. Tämän voi sopia joko haastattelun yhteyteen tai siihen hetkeen, kun soppareihin laitetaan nimi alle. Yhteinen kahvihetki tai vain moikat, kuitenkin edes jotain jotta kasvot tulevat tutuiksi. On helpottava tunne, kun tietää keiden kanssa on pian aloittamassa työnsä.

Tässä vaiheessa on tärkeää tiedottaa muillekin, että uusi työntekijä on aloittamassa työnsä. Jos ei koko firmalle, niin ainakin omalle tiimille on hyvä kertoa siitä, kuka on valittu uuteen työhön tekijäksi ja mitkä hänen työtehtävänsä ovat.

2. Valmistelut ennen ensimmäistä päivää

Ennen ensimmäistä päivää olisi tärkeää, että työntekijä tietää mitä on odotettavissa. En nyt ota kantaa eri alojen tapoihin, mutta uskoisin, että ihan jokaisessa työssä on mahdollista ottaa ajoissa työntekijään kontaktia ennen ensimmäistä päivää. Voisi varmistaa, että hän tietää missä tavataan ja kuka häntä on vastassa. Voisi käydä läpi mikä on ensimmäisen päivän aikataulu ja mitä on odotettavissa.

Olen usein soittanut ennen aloitusta uudelle tyypille ja tämän lisäksi lähettänyt mukana pienen infon meilitse, jossa kerron aloitukseen liittyvät asiat vielä listattuna. Jos olen kaivannut itse jotain tietoja (kuten vaikkapa verokortin tai toiveen puhelimesta/ työvälineistä jotka työntekijä valitsee) on nämä kätevästi sovittu jo ennen aloitusta kuntoon.

3. Ensimmäisen päivän lämmin vastaanotto

Kun uusi ja odotettu tyyppi saapuu ensimmäisenä päivänä töihin, on tärkeää olla häntä vastassa. Ei ole aivan sama, mitä työntekijä tekee ensimmäisenä päivänä, eikä ole ihan sama, jos hän joutuu odottamaan pitkään ilman minkäänlaista kontaktia. Tiedän itsekin sen tunteen, kun aloittaa uudessa työssä ja kukaan ei ole ottamassa koppia. Niin, siis kukas sä olitkaan? on lausahduksena ehkä lyhyt ja mitätön, mutta tuntuu aloittajasta ikävältä. Tuntuu tylsältä saapua paikkaan, jossa ei selkeästi ole mitään mietittynä valmiiksi ja aikaa valuu hukkaan. Jokainen itseään ja työpanostaan arvostava tekijä ottaa tämän kolauksena. Onkin tärkeää, että joku on aina vastassa ja ottaa työntekijän lämpimästi vastaan.

4. Työvälineet valmiina ja aikataulutettu perehdytys

Ensimmäiseen päivään ei kannata laittaa minuuttiaikataulua, mutta sen on hyvä olla suunniteltu alusta loppuun valmiiksi. Aloittajalle on hyvä listata valmiiksi asiat jotka on tärkeintä käydä läpi. Työvälineet odottavat valmiina ja tilat esitellään rauhassa. Työntekijän on hyvä tietää mistä löytää apua mihinkin ja missä saa kulkea. On esimerkiksi vaikea löytää itsensä kahvihuoneeseen, jos sen sijaintia ei ole edes näytetty.

Päivän voi esimerkiksi aloittaa aamukahveilla tiimin kanssa, jonka jälkeen alkaa perehdytys uusiin tehtäviin. Päivällä on hyvä istua yhdessä alas lounaalle ja tavata taas uusia ihmisiä. Mitä enemmän kontakteja uusi ihminen saa, on sitä helpompaa kotoutua yritykseen ja tuntea itsensä osaksi porukkaa. On myös huomattavasti helpompaa jatkoa ajatellen lähteä etsimään apua, kun tunnistaa kasvoja ja tietää mitä kukakin tekee. Harva meistä nimittäin pyytää tuntemattomalta apua kovin herkästi ja toisaalta, harva myöskään pärjää täysin ilman apua. Siispä, on tärkeää tuntea ihmisiä ympärillään ja tämä tutustuminen onnistuu parhaiten, kun siihen kannustaa aloittajaa heti ensimmäisenä päivänä.

Lounaan jälkeen loppupäivän voikin jatkaa perehdytysten parissa ja mahdollisesti jo uusia työtehtäviä aloittaen. Päivän päätteeksi on hyvä vielä kysellä aloittaneen työntekijän fiiliksiä. Olisiko vielä jotain missä voisi olla avuksi? Joskus kysyttäessä tulee sellaisia asioita eteen, joita ei välttämättä kehtaa ilman kysymistä sanoa ääneen.

5. Tavoitteena sellainen olo, että huomenna töihin on mahtavaa tulla taas uudestaan

Perehdytyksen tavoitteena on se, että työntekijä kokee olleensa tervetullut ja että hän on saanut kaikki tarvittavat avaimet työssään onnistumiseen. Hän on tavannut oikeat kontaktit, tietää missä mitäkin löytyy ja hänellä on olo, että hänen työpanostaan arvostetaan jo nyt. Kaiken tämän pystyy hyvin saamaan aluille jo ensimmäisenä päivänä ja mikäli sitä ei tapahtu, voi olla hyvin vaikeaa luoda samanlaista oloa koskaan myöhemmin. Ensimmäisellä päivällä on suuri merkitys, sillä miten otetaan vastaan ja miten toimitaan.

6. Fiiliskeskustelu viikon päätteeksi

Kun ensimmäinen viikko on ohi, voisi ottaa vielä päivän viimeisenä hommana fiiliskeskustelun uuden työntekijän kanssa. Mikäli ette ole fyysistesti samassa työpisteessä, käy puhelu hyvin. Tästä olen saanut paljon hyvää palautetta ja itsellenikin on tällainen puhelu soitettu ensimmäisen viikon päätteeksi. Tuntui mukavalta, että kysyttiin esimerkiksi rehellistä palautetta ensimmäisesti viikosta ja varmistettiin, että olinhan viihtynyt hyvin ja saanut kaiken avun minkä tarvitsen. Huolenpito lämmitti sydäntäni ja tästä syystä itsekin olen jatkanut samaa tapaa.

7. Perehdytykseen avuksi uuden työntekijän opas?

Perehdytyksessä tulee paljon uutta infoa ja usein tiedot ovat monille samoja. Mitä enemmän uusia aloittajia on, olisi järkevää tehdä jonkinlainen kooste siitä, mitä aloittaessa tapahtuu. Opas voi sisältää juuri teidän näköistänne sisältöä, mutta tärkeimmät asiat toki olisi hyvä mainita. Keihin ottaa missäkin asiassa yhteyttä, mistä löytää mitäkin työsuhteeseen liittyviä asioita, edut listattuna, yrityksen tarina jne. Moni aloittaja kysyy samoja asioita, joten nämä on hyvä kirjoittaa selkeästi esille.

Oppaan voi kirjoittaa esimerkiksi osaksi Intraa tai sen voi tulostaa oppaaksi paperisena. On mukavaa, kun uutena työntekijänä saa fyysisen teoksen eteensä ja voi sieltä lueskella esimerkiksi yrityksen tarinaa tai tietoa talon muista osaajista tai palveluista.

monika-kozub-6KiwXDGzfCQ-unsplash

Toivottavasti tämä pieni kooste sai teidät pohtimaan aihetta ja sitä, miten teille työntekijä otetaan vastaan. Onko jokainen aloittaja huomioitu ja kokee olevansa tervetullut?

Jos on jotain mikä kaipaa kehitystä, tulee siitä sanoa ääneen. Mikään asia kun ei varmasti muutu, ellei siitä puhuta.

Vaikka itse et olisi näiden asioiden parissa töissä, voit hyvin nostaa ne esille omassa työpaikassasi. Jos esimerkiksi olet kuullut palautetta, ettei perehdytys oikein toimi, voi siitä antaa viestiä eteenpäin. Meillä esimerkiksi jokaiselle aloittajalle sanotaan moneen kertaan, että aina jos on jotain mikä kaipaa kehitystä, tulee siitä sanoa ääneen. Mikään asia kun ei varmasti muutu, ellei siitä puhuta. Koen myös, että uusilta aloittajilta saa aina parasta palautetta, sillä heillehän tätä perehdytystä tehdään. Uusin silmin asiat myös usein näkee paremmin, kun ei ole sokaistunut omalle työlleen.

Odotan innolla paluuta töihin äitiysvapaan jälkeen, jotta pääsen taas pohtimaan mm. näitä perehdytykseen ja uusien tyyppien kotoutumiseen liittyviä asioita muiden tiimiläisteni kanssa. Taidan itsekin tosin kaivata pientä perehdytystä, sillä vuosi poissa töistä on pitkä aika ja siinä ehtii tapahtua paljon. Saas nähdä onko enää mikään ennallaan kun palaan töihin, vai onkohan tiimi vetäissyt meidän perehdytyssetit aivan uusiksi. 😉

Miten teillä hoidetaan perehdytys? Oliko tässä tekstissä jotain sellaista, joka ei välttämättä aiemmin ollut tullut mieleesi? 

Työelämän aiheista intohimoisesti teille jutellen,

Marissa

Omien vahvuuksien löytäminen ja taidot työelämässä

Tänään jutellaan vahvuuksista ja siitä, miten ne voisi itsessään tunnistaa. Kuulin jokin aika sitten väitteen radiossa, että noin viisi kymmenestä ei osaa kuvailla omia vahvuuksiaan tai sitä, minkälaisista asioista he nauttivat. Että jos kymmenelle annettaisiin kynä ja pyydettäisiin kirjoittamaan omia vahvuuksia sanoiksi paperille, tulisi vain puolelta selkeitä vastauksia. Osa tuijottaisi paperia pää lyöden tyhjää.

Kuulostaako tutulta? Osaisitko sinä kertoa ääneen omat vahvuutesi ja esimerkiksi intohimon kohteesi koskien työtä? Tiedätkö missä olet hyvä? Vai olisiko paperisi tyhjä?

kuva:auttaminen

OMIEN VAHVUUKSIENI LÖYTYMINEN TYÖELÄMÄSSÄ

Minä kuulun siihen puolikkaaseen, joka on aina (tai ainakin todella pitkään) tiedostanut selkeästi omat vahvuutensa. Olen myös aina tiedostanut nopeasti ne asiat joista tulee hyvä olo ja joita kohtaan löytyy intohimoa. En ole aina osannut välttämättä ääneen sanoa, että olen hyvä jossain, mutta siihenkin on vuosien aikana oppinut.

Jo koulussa olin mielestäni hyvä matematiikassa, äidinkielessä ja psykologiassa. En ollut paras, mutta olin hyvä. Toisaalta taas esimerkiksi liikunnassa en kokenut olevani hyvä, mutta taistelin ollakseni parempi. Halusin pärjätä, koin sen tärkeäksi. Kaikkea en osannut ja keväisin monessa aineessa todistuksessa pällisteli päin kasvoja seiska, mutta onneksi joissain aineissa koin pärjääväni keskivertoa paremmin. Tiesin mitä kohti suunnata.

Samoin jo nuorena tiesin, että olen ahkera, utelias ja tunnollinen tyyppi. Halusin aina olla avuksi ja myös tein mitä pyydettiin. Työt aloitin nuorena ja otin vastaan kaiken työn ilolla mitä sain. Kotoa olin myös saanut opin, että jos on jotain luvannut, se lupaus pidetään. Työt tehdään loppuun, myös ne mitkä eivät aina ole niitä kivoja asioita tehdä.

Tiedostamalla omat vahvuuteni olen löytänyt tieni juuri oikeanlaisten asioiden pariin.

Kun tarkastelen työtehtäviä joita olen vuosien aikana tehnyt, pystyn nähdä selkeän yhteyden näiden kouluaineiden ja omien vahvuuksieni välillä. Olen keskittynyt niihin asioihin joista nautin tai joissa koen voivani kehittyä paremmaksi. Olen käyttänyt hyväkseni ahkeruuttani ja ollut työelämässä aina utelias uusia haasteita kohtaan.

Olisi varmasti muitakin asioita joissa voisin olla hyvä, mutta on ollut helpompi tottakai tehdä töitä niiden asioiden eteen, joihin sydän on vetänyt ja joissa on halunnut oppia paremmaksi. Ja onneksi olenkin tehnyt niin. Tiedostamalla omat vahvuuteni olen löytänyt tieni juuri oikeanlaisten asioiden pariin.

Nykyään teen työtä auttaen muita, inspiroiden ihmisiä nauttimaan arjestaan, kirjoittaen kauniita sanoja, ratkoen ongelmia ja pohtien sitä miten voisin tehdä muiden arjesta helpompaa. Näin mainitakseni muutaman. Kaikki nämä  tehtävät ovat sellaisia, jotka olen löytänyt omia vahvuuksiani seuraten.

kuva_auttaminen

VINKIT VAHVUUKSIEN JA TAITOJEN LÖYTÄMISEEN SINULLE 

Tämä lausuma radiossa sai minut miettimään asiaa ja ajattelinpa nyt vinkata omat keinoni siihen, miten sinäkin voisit löytää niitä omia vahvuuksia työelämää ajatellen. Ehkä sitä kautta voisit vielä joskus kohdata sen unelmiesi ammatin tai kivan uudenlaisen työpaikan. Sillä selvähän se, että oikeanlaisen työn löytyminen on huomattavasti helpompaa, kun tietää minkälaisissa asioissa voisi kokea innostumisen tunteita. On hoksattava ne taidot ja tehtävät jotka saavat intohimon hereille ja joiden eteen on valmis tekemään töitä kehittyäkseen yhä lisää. Kaikessa ei voi olla heti hyvä, mutta on löydyttävä sinnikkyyttä oppiakseen paremmaksi.

Jutellaan siis nyt hetki sun vahvuuksista ja siitä, minkälaisille asioille sun sydämesi sykkii. Aloitetaan.

Kolme ajatusta vahvuuksistasi

  • Mieti asioita joiden tekemisestä/kokemisesta koet saavasi hyvän olon. Älä mieti välttämättä sitä tunnetta, että oletko itsesi mielestä hyvä, vaan kirjoita niitä asioita joiden tekeminen tuo sulle hyvän mielen.
  • Entä minkälaisia asioita teet luonnostaan? Sisäinen motivaatio usein vie meitä joidenkin tehtävien pariin. Mieti niitä asioita jotka teet spontaanisti ja innostuneena.
  • Entä ovatko jotkin asiat sellaisia, jotka opit mielestäsi todella nopeasti? Usein vahvuus voi löytyä sitä kautta, että ymmärtää minkälaiset asiat oppii helposti ja luonnostaan.

Esimerkkinä voin omalta kohdaltani näihin mainita, että innostun aina jos onnistun olemaan avuksi ja usein huomaan jo kaukaa, jos joku kaipaa apua. Siitä tulee äärettömän hyvä olo, kun saan auttaa muita ja saan jonkun hymyilemään.

Ehkäpä vahvuuksiani ovatkin siis tunneäly ja vilpitön halu auttaa? 

Lisäksi sisäinen motivaationi on aina auttaa ja innostun, jos minulta kysytään apua. En jää vellomaan harmituksessa, vaan lähden järjestelmällisesti hakemaan tapoja ratkaista ongelmaa. Saankin valtavat kiksit siitä jos pystyn olla ystävälleni lopulta avuksi. Saatan käyttää tähän päiviä, mutta koen tärkeäksi aina ratkaista ongelman.

Ehkäpä vahvuuteni auttamisen lisäksi onkin ratkaisukeskeisyys? Ehkä näitä kumpaakin taitoa voi hyödyntää myös työelämässä? 

Vielä yksi ajatus onnistumisen tunteista

Mieti seuraavaksi niitä asioita, joissa olet kokenut onnistuneesi. Nämä asiat voivat olla mitä tahansa arkisia asioita. Mitä olet tehnyt sen onnistumisen eteen? Vaatiko se paljon töitä, vai oliko se helppoa? Uskoitko onnistuvasi siinä, vai ylititkö ehkä itsesi?

Usein vahvuuksien löytämisen esteenä voi olla myös se, että meitä on ohjattu nuorena vähän väärään suuntaan. Meiltä on odotettu lapsena taitoja joita esimerkiksi vanhemmiltamme löytyy. Sinua on voitu sysätä kohti matemaattista uraa vaikka todellisuudessa olisit enemmän taiteellista tyyppiä. Olet lähtenyt vahvistamaan sellaista taitoa, johon välttämättä itse et koe paloa. Työelämässä sitten ihmettelet, että miksi kaikki vähän takkuaa ja töihin on ikävää mennä. Et koe paloa työtäsi kohtaan, kuten muut kertovat tuntevansa. Olet lähtenyt seuraamaan vanhempiesi unelmaa vaikka oma unelma olisi jotain ihan muuta.

Lue myös:  Toteutatko omaa unelmaasi vai jonkun muun?

kuva_innostua

Vielä viimeiseksi tuli mieleeni kysyä, että oletko kysynyt koskaan työkaverilta tai vaikkapa siskolta, että missä hän näkee sinun olevan taitava? Ulkoapäin on usein helpompi nähdä toisen kyvyt ja vahvuudet. Niissä kun ei ole mukana sitä omaa kriittistä katsetta, jolla me helposti väritämme omaa ajatteluamme.

YMMÄRRYS SIITÄ ETTEI KAIKESSA VOI OLLA HYVÄ

Monilla nämäkään keinot eivät toimi, sillä oma heikko itsetunto tai epävarmuus työssä vievät kaiken huomion. Ei ehdi syntyä hyvää oloa tekemisestä, kun valmiiksi jo pohtii, että joku muu on parempi. Vilkuilee muiden tekemää työtä tai näkee jonkun muun menestyneenä ja kaikinpuolin täydellisenä osaajana. Tärkeää olisikin unohtaa se mitä muut osaavat ja keskittyä vain omaan osaamiseensa. Meistä kukaan ei ole hyvä kaikessa, mutta jokaisella on osaamista joihinkin asioihin. Useimmiten osaamista löytyy monenlaista, sellaistakin josta meillä ei vielä ole edes minkäänlaista hajua.

Tiedätkö, itselläni on myös ajoittain samanlainen fiilis. Tuntuu, että olen yksi maanmatonen ja minusta ei ole mihinkään. Joku masennuspöpö on puraissut yön aikana ja epäilen jokaista taitoani. Vertailen muihin ja märehdin. No, onneksi näitä päiviä ei ole kovin usein, mutta kyllä niitäkin löytyy. Kuten varmasti kaikilta. Ennen niitä oli enemmän, nykyään vähemmän. Ja se miksi niitä on nykyään vähemmän, on ymmärrys siitä ettei ihan kaikessa voi olla hyvä. Eikä samanlainen kuin joku muu. Pitää keskittyä omiin vahvuuksiin ja siihen, että oman omanlaisensa tekijä. Ottaa hyödyt irti omista taidoista, kehittää niitä taitoja ja hakeutuu työtehtäviin jossa niitä voi käyttää.

Sellaisia ajatuksia halusin mielessäsi tänään herättää, toivon kovasti että osasin olla tänään avuksi. Kun lähdet pohtimaan näitä asioita, sysää hetkeksi mielestä muiden ihmisten taidot ja muiden odotukset. Mieti rehellisenä itsellesi omia halujasi, motiivejasi toimia, intohimon kohteitasi ja asioita jotka ovat vieneet sinua eteenpäin. Usein näitä asioita pohtimalla löytää omia vahvuuksia ja sellaisia taitoja, joita voisit työelämässä hyödyntää.

Toivottavasti inspiroiduit sanoistani, ihanaa kesän jatkoa sinulle!

Työelämästä aina yhtä innostuneena, 

Marissa

Kesä, se paras hetki hakea uutta työtä

Pitkästä aikaa täällä ollaan, tällä kertaa mielessä vinkit työnhakuun. Tämä aihe saattaa näin ennen alkavaa syksyä pyöriä mielessä monella. Varsinkin teillä, jotka ehkä palaatte lomien jälkeen työhön johon välttämättä ei olisi enää niin suurta paloa mennä takaisin. Ajatuskin ehkä jo ahdistaa, mutta minkäs teet. Keväällä ei uutta työtä löytynyt ja nyt kaikki lomailevat. Paras siis jatkaa syksyllä etsimistä, vai mitä?

Ei, itseasiassa paras aika on mahdollisesti juuri nyt, usko minua. Ainakin jos kysytään minulta joka on kaikista parhaat kontaktoinnit tehnyt aina kesäisin. Tuleva työnantajasi istuu tälläkin hetkellä tietokoneensa ääressä ja nauttii kesän tuomasta rauhasta, kun suurin osa työntekijöistä on lomailemassa. Samalla ehkä pohtii, että mitenhän taas tulevasta syksystä selvitään, kun töitä on aivan liikaa. Kesä onkin sinulle sitä parasta aikaa hakea uutta työtä ja herättää tämän yrittäjän huomio. Ehkä hän odottaa viestiä juuri sinulta?

Usein ajatus työnhausta mielletään alkavaan syksyyn tai kevääseen, mutta haluaisin muistuttaa myös kesän mahdollisuuksista erottua hyvin joukosta. Kesällä suurin osa Suomea lomailee, mutta usein juuri päättäjät ja esimerkiksi yksityisyrittäjät saatavat olla sellaisessa tilanteessa, että heillä olisi kerrankin aikaa keskittyä yhteydenottoosi kunnolla. Muina kiireisinä aikoina viesti voi unohtua työkuorman alle ja et saa välttämättä edes vastausta. Heinäkuu onkin mitä parasta aikaa ottaa yhteyttä yrityksiin ja etsiä mahdollisia kontakteja uutta työtä varten.

emma-matthews-O_CLjxjzN3M-unsplash

Jos siis mahdollisesti etsit uusia tuulia juuri nyt, tee näin:

Tutustu yrityksiin jotka herättävät mielenkiintosi ja joiden arvot vastaavat omiasi.

Pohdi valmiiksi minkälaista osaamista voisit tarjota kyseiselle yritykselle/yrityksille ja mitä lisäarvoa voisit heille tuoda. Kirjoita valmiiksi lyhyt hakemus, jossa kerrot itsestäsi ja taidoistasi. Muista olla avoin, äläkä ainakaan väheksy osaamistasi suomalaisille tuttuun tapaan. Kerro myös innokkuudestasi oppia uutta.

Etsi yrityksen yhteystiedoista henkilö joka mahdollisesti vastaa esimerkiksi rekrytoinneista tai on jopa yrityksen omistaja

Ota yhteyttä joko meilitse tai Linkedinin kautta. Kesällä on hyvä pistää viestiä, sillä joku saattaa hyvinkin lomailla ja ei välttämättä ilahdu jos soitat keskellä perheen yhteistä mölkkypeliä mökillä. Siksi sähköinen yhteydenotto on paras näin kesäisin ja puhelu sitten tämän jälkeen kun yhteys on jo luotu.

Lisävinkki: Muista yksilöidä hakemuksesi, eli älä kirjoita jokaiselle yritykselle samanlaista viestiä. Mieti, minkälainen aloitus voisi herättää yrityksen huomion, voisiko se olla esimerkiksi jokin kehu heidän palveluistaan tai mainonnastaan?

Kun olet saanut vastauksen, vastaa itsekin pian takaisin

Älä siis jää lomailemaan heti lähetettyäsi hakemukset, vaan ole valmiina puhelimen äärellä. Joku voi tarrata viestiisi nopeammin kuin uskoisitkaan ja saatat olla haastattelussa jo huomenna. Jos unohdut pariksi viikoksi ja vastaat myöhässä, saattaa heillä olla jo tekijä valmiina. Ole siis kuulolla.

tim-mossholder-GOMhuCj-O9w-unsplash

Rekrytointi on prosessina usein suuri ja siihen pitää löytää aikaa. Ei siis ole mikään minuutin homma etsiä uusia työntekijöitä. Tästä syystä se usein jää jopa tekemättä ja sinnitellään liian pienellä porukalla. Mikäli siis joku innokas työntekijä itse päättää pistää hakemusta sisälle, on tämä suuri palvelus kiireiselle yrittäjälle.

Rohkeudesta palkitaan aina ja jo yhteydenotto on tärkeä. Vaikka et saisi töitä, on nimesi jäänyt jonkun mieleen ja jos sattuu niin, että elokuussa joku irtisanoutuu töistä tai töitä onkin yllättäen lisää, on heillä heti joku jota kontaktoida. Fiksu yrittäjä pistää hyvät hakijat muistiin mieleensä ja palaa asiaan kun aika on oikea. Toivottavasti sinun tapauksessasi siis mahdollisimman pian.

Erityisen tärkeää työtä hakiessa on mielestäni tuoda esiin omat vahvuudet ja se, minkälaista osaamista voisi yritykselle tarjota. Suosittelen myös olemaan avoin sen suhteen minkälaisia tehtäviä tulisit tekemään, sillä jos määrität roolisi jo valmiiksi hakiessa, voi sinua olla vaikea istuttaa uuteen paikkaan. Jos taas olet avoin uuden työsi suhteen, saattaa sinulle löytyä uusia työtehtäviä joiden tekemisestä et ollut aiemmin edes haaveillut.

Omakohtainen kokemukseni työn etsimisestä kesällä

Viimeksi kun itse etsin töitä muutamia vuosia sitten, pistin heinäkuussa viestiä kolmen eri yrityksen toimarille. Olen aina kokenut parhaaksi tavaksi lähestyä sellaisia ihmisiä joilla on suoraan tieto siitä, että voidaanko palkata. Sain heistä jokaiselta vastauksen ja kävin juttelemassa kaikissa paikoissa kahden viikon sisällä. He myös mainitsivat, että kesä oli heille parasta aikaa ottaa hakemus vastaan ja kiittivät aktiivisuudestani tarjota heille osaamistani. Kahdesta paikasta tarjottiin minulle heti töitä, kumpikin olisi ollut työuran kannalta erittäin fiksu valinta. Lopulta valitsin kuitenkin sellaisen työn, jossa aloitus oli joustavin ja sain hoidettua edeltävät työtehtävät ajan kanssa maaliin.

Tässä lyhykäisesti pieni sparraus sinulle tähän hetkeen, toivottavasti sanoistani oli jotain apua. Työnhaku voi olla todella uuvuttavaa ja varsinkin jos ei vastauksia kuulu ja ei pääse edes haastatteluun. Ehkäpä siis tämä vinkki auttaa saamaan jalan oven väliin ja saat uusia kontakteja kesän aikana.

Paljon tsemppiä uuden uran metsästykseen, tulehan kertomaan jos löysit uuden kivan työpaikan syksylle!

-Marissa

 

Onnistunut tiimityö ja työelämätaidot

Lähes kolme vuotta sitten kirjoitin tekstin siitä, miten vahvat yksilöt tekevät tiimin ja tämän aamun pohdinnat sopivat hyvin jatkumoksi edelliseen. Vahvistamaan edellistä ja pohtimaan asioita vielä vähän syvemmältä. Lue siis ihmeessä myös aiempi teksti, niin saat paremmin ajatuksistani kiinni kokonaisuutena.

Sisältö tähän kirjoitukseen heräsi, kun juttelin Instagramissa työelämätaidoista ja siitä minkälaisia asioita työssä arvostan.  Lista oli pitkä ja inboksiin kertyi kommentteja lähemmäs sata. Yhden seuraajani kanssa kävinkin pitkän keskustelun siitä, miten työkavereiden toimintatapoja voisi työelämässä muuttaa omalla toiminnallaan. Tämä seuraaja nimittäin koki, että vaikka useinkin työpaikan arvomaailma olisi kunnossa ja työ tuntuisi hyvältä, on niitä jotka käyttäytyvät ikävästi muita kohtaan tai unohtavat esimerkiksi yhteiset säännöt. Puhuvat päälle, jättävät tulematta sovittuihin palavereihin, antavat muiden siivota omat jälkensä vaikka yhdessä olisi sovittu pitää toimisto siistinä, eivät pidä lupauksiaan, syyttävät muita omista virheistään, epäilevät jatkuvasti muiden taitoja, ottavat kunnian muiden työstä ja mitä kaikkea muuta hän esimerkkinä minulle nostikaan esiin. Hän tuntui kokeneen paljon ja pystyin samaistumaan useaan kohtaan hänen viestissään. Olin itsekin tavannut ihan samanlaisia tyyppejä.

Olin jo kirjoittamassa vastausta viestiin kunnes aloin pohtia, että onko näissä asioissa oikeastaan edes kyse työelämätaidoista, vai vain käytöstapojen puutteesta? Eikö työpaikalla meiltä kaikilta pitäisi löytyä ne tietyt käytöstavat ja ylipäänsä työkaverin kunnioittaminen?

Mielestäni työelämässä käytöstavat ovat ihan niitä samoja, joita me tarvitaan kaikissa muissakin tilanteissa. Miksi siis työssä pitäisi hyväksyä yhtään sen huonompaa käytöstä keneltäkään kuin mitä me muutoin hyväksymme? En osaa sanoa vastausta siihen, miten saisi hetkessä opetettua kaikille samat käytöstavat työpaikalla, mutta ainakin näihin on mahdollisuus ottaa kantaa. Aina voi ottaa asian puheeksi koko porukan kesken tai jos ei uskalla suoraan sanoa, voi myös pyytää apua esimerkiksi esimieheltä tai työkaverilta. Ehkä joku muu on huomannut ihan samat puutokset ja kehityskohteet kuin sinäkin? Ehkä joku muukin pohtii, että tiimi tekisi töitä paljon paremmin yhteen, kunhan jokainen kunnioittaisi toisiaan samalla tavalla?

Vuositasolla se tekee jo aika paljon hävittyjä euroja, kun laskee että aina joku tulee myöhässä ja muut odottavat turhaan.Turhia euroja siksi, että joku ei pidä muiden aikaa tärkeänä.

Omakohtaisena esimerkkinä voisin jakaa tilanteen, jonka itse olen kokenut. Meillä oli eräällä työpaikalla muutama ihminen, jotka aina lähtivät kesken palaverin puhumaan puhelimeen. Ovi kävi moneen kertaan ja pyytämättä anteeksi he katosivat. Käsitelty aihe jäi kesken. Samat ihmiset tulivat usein myöhässä ja olivat myös kännykän ääressä palaverin ajan. Kun otin asian esille muun porukan kanssa ja kysyin häiritseekö tilanne heitä, moni kertoi kärsineensä tästä tavasta jo pitkään. He kertoivat kokeneensa, että heidän aikansa ei ole tärkeää ja kun joku naputtaa viestejä samalla kun sinä puhut, häiriintyy myös oma keskittyminen. Itseänikin eniten harmitti se, että aiheita ei käsitelty kunnolla ja piti moneen kertaan toistaa samat asiat. Koin, että aikaa kuluu valtava määrä kaikilla hukkaan, jos palaveri alkaa aina 5-10 minuuttia myöhässä. Vuositasolla se tekee jo aika paljon hävittyjä euroja, kun laskee että aina joku tulee myöhässä ja muut odottavat turhaan. Turhia euroja siksi, että joku ei pidä muiden aikaa tärkeänä.

Aiheesta puhuttiin laajemmin ja kaikeksi onneksi tilanne parani. Ei täysin, mutta parani kuitenkin ja hyvä näin. Kaikki kun eivät valitettavasti opi toimimaan tiimin eteen vaikka kuinka yhdessä sovittaisiin että nyt on uudet pelisäännöt käytössä. Käytöstapoja ei selvästi opita enää siellä työpaikalla, vaan pohja opitaan jo lapsena kotoa. Vaikea siinä on jääräpäälle kertoa, että hei laita se kännykkä palaverin ajaksi pois, jos hän ei millään usko eikä näe syytä miksi niin pitäisi toimia. Aikuinen ihminen tekee omat päätöksensä ja jos hän kokee että muiden aikaa voi tuhlata ja istua itsekin turhaan palaverissa vain istumisen vuoksi, niin siinähän sitten istuu. Ehkä hänkin vielä joskus oppii, että on parempi kuunnella ja olla läsnä.

Vai olisiko teistä oikea ratkaisu jättää hänet kutsumatta palaveriin? Että hän saisi keskittyä muualla kännykkäänsä?

Olen sitä mieltä, että normaalit käytöstavat pitäisi löytyä meiltä kaikilta ja kuten jo aiemmin pohdin, eivät ne ole mitään erityisiä työelämätaitoja, vaan puhtaasti käytöstapoja. Meidän kuuluu kunnioittaa toisiamme työssä ja pyrkiä aina tekemään töitä yhdessä. Jos tiimi on päättänyt että pidetään viikoittain palaveri, niin sinne mennään yhdessä. Jos sovitaan, että tehdään jokin muutos työtapoihin, se tehdään. Soolotanssille on ihan oma paikkansa, tiimityö on tiimityötä.

Mitä jos kouluissa opetettaisiin enemmän työelämätaitoja?

Koen saaneeni kotoa todella hyvän kasvatuksen mitä tulee käytöstapoihin ja vaikka joskus lapsena tiukka kuri tuntui kamalalta, nyt olen siitä kiitollinen. Olen luotettava työkaveri, kohtelen muita aina hyvin ja autan työkaveria jos vain millään osaan. Yöunetkin jäävät heti välistä jos jotain on tekemättä mitä olen muille luvannut tehdä. En esimerkiksi voisi lähteä lomalle, jos tiedän luvanneeni hoitaa jotain toisen työpöydältä pois sillä aikaa. Tuntuisi kamalalta antaa toisen palata lomalta takaisin töihin ja vain todeta, että ”sori joo, en tehnytkään sitä. Oliko se muka niin tärkeää?”  Ja kyllä, tämänkin tilanteen olen kokenut ja ollut pulassa kun työ ei ollutkaan tehty. Toinen koki ettei hänellä ollut mitään vastuita asian suhteen. Eihän työ hänen ollut, se oli alunperin minun. Unohtaminen on sitten asia erikseen, mutta se että jättäisi jotain tekemättä tuntuu laiminlyönniltä ja toisen työn arvon aliarvioinnilta. Lupaukset pidetään ja jos mokaa ja unohtaa, sitä pyydetään anteeksi. Edelleen normaaleja käytöstapoja, eikö?

Tämän aamun aamiaispöydässä tuli juteltua ystävien kesken tästä aiheesta pitkät pätkät ja heitin ilmoille idean; mitä jos kouluissa opetettaisiin enemmän työelämätaitoja? Jo nuorena oppisi minkälaisia taitoja työ vaatii ja miten käytöstavat kuuluvat myös työelämän tärkeimpiin taitoihin. Tämä lisäisi jo nuorena ymmärrystä työtä kohtaan ja opettaisi miksi työtä tehdään yhdessä ja ehkä harjoitusten kautta opittaisiin minkälaisia tuloksia syntyy vahvalla tiimityöllä. En tiedä onko tällaista opetusta jo kouluissa, mutta ehdottomasti pitäisi olla. Valmistavaa opetusta työtä ajatellen, valmistavia oppeja toisia kunnioittaviin työelämätaitoihin.

Jos joku ei työelämässä kunnioita muita ja käyttäytyy huonosti, on aina tehtävä jotain. Voiko nimittäin vahvaa tiimiä syntyä missään tilassa, jos jo pohjaltaan homma ei toimi? Jos kunnioitusta ei löydy yhteisiin päätöksiin, ei sitouduta yhteiseen työkulttuuriin ja toimitaan täysin mielivaltaisesti. Ei siinä auta ammattitaito tai omista toimista viestiminenkään, jos ei sitä kaikkea tehdä yhdessä ja yhteisillä säännöillä.

Asioista vain pitää osata puhua ääneen ja kertoa, jos joku on pielessä. Voimme yhdessä oppia toimimaan paremmin ja kohdella toisiamme niin, että jokaisella on hyvä olla.

Loppuun on todettava, että ei mikään työpaikka ole koskaan täydellinen. Me kaikki käyttäydytään luultavasti joskus huonosti toisen silmissä ja vahingossa saadaan joku tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi tai vaikka kokemaan että tiimi ei tee yhteistyötä. Meillä kaikilla on taustalla oma historia ja tapa reagoida eri tavalla. Meillä kaikilla on liikaa kangistuneita tapoja ja saatamme puhua aiheesta joka satuttaa toista, ihan vahingossa. Eikä se ole välttämättä kenenkään vika. Tästä syystä asioista vain pitää osata puhua ääneen ja kertoa, jos joku on pielessä. Voimme yhdessä oppia toimimaan paremmin ja kohdella toisiamme niin, että jokaisella on hyvä olla.

Lähtökohtaisesti tulisi aina ajatella, että työkaveri toimii parhaansa mukaan ja yhteistä maalia kohti. Ei siinä ole epäilylle sijaa, pitää osata luottaa. Siinä vaiheessa meidän pitää avata suumme, jos joku ei ole hyvin. Jos homma ei toimi, opetellaan miten se voisi toimia. Jos joku esimerkiksi tulisi mulle sanomaan, että olen käyttäytynyt tiimin toimitapoja vastaan tai esimerkiksi loukannut jotain puheillani, olisi tottakai aika katsoa peiliin – miten voisin toimia ensi kerralla paremmin? Miten muutan toimintaani, että tiimi olisi seuraavalla kerralla vahvempi? Koska kyllä, minun toiminnallani on suuri merkitys lopputuloksen suhteen. Jokaisen meistä toiminnalla on.

Muistakaahan pohtia omaa käytöstä ja toimintaa ajoittain kriittisin silmin ja kyselkää myös palautetta siitä, miten hommat töissä on sujuneet. Joskus sitä voi itsekin sokeutua omalle käytökselleen ja on hyvä saada ulkopuolisen silmin kuulla, miten itse pelaa tiimin kanssa maalia kohti. Palaute voi joskus sattua, mutta toisaalta siitä myös kehittyy. Oppii uusia taitoja ja tiimi vahvistuu entisestään.

Kunnioittavaa tiimityötä toivotellen, 

Marissa